My life shined bright like a diamond..until now
Moi. Mulla oli äsken iso tulva ajatuksia, joita halusin tänne kirjoittaa. Nyt kun tää sivu on auki tyhjänä ja valkosena mun edessä kaikki ajatukset joksee karkuun. Joo, koulussa mä vieläkin viihdyn ja saan tosi hyviä arosanoja ja kannustutsta. Joo, kotona menee hyvin. Joo, mulla on kavereita.
Ei, mä en tiedä miksi mä silti olen masentunut.
"hello darkness my old friend i came to speak with you again". Kävin lääkärissä kuukausi sitten ja lähdin parin vuoden takaiset mielialalääkket mukana. Ajattelin silloin että tämähän nyt hoituu nopeasti ja helposti kun saan heti lääkkeet, joilla olen jo kerran parantunut, ei mulla oo mitään hätä. No ei olekkaan. Mutta miksi joka päivä tuntuu silti vaikeemmalta ? EN MÄ HALUA OLLA TÄLLAINEN.
Mä oon ollut niin onnellinen kun oon saanut vaan elää ja nauttia jokaisesta pienestäkin valon pilkahduksesta päivittäin. Oon nauttinut yhtälailla niistä vittumaisista känkkäränkkä päivistä, kaikki on niin helpottavaa niiden jälkeen. Oon vahva ja selviin tästä, siinä ei oo mitään ongelmaa. Ainoo ongelma on että miksi juuri NYT kun mulla on ollu kaikki niin hyvin.
