Monta sivua on kääntynyt, ja liian monta kirjaa on suljettu kokonaan. Kirjoja, joiden kertomat tarinat ovat jääneet kesken.
Katselen kirjoja, sitä tuhkaa mikä niistä on jäljellä, jalkojeni juurella. Potkaisen kasallista tuhkaa turhautuneena, kiukun kyynelten valahtaen tahtomattani, pyytämättä pitkin kasvojani.
Oma kirjani makaa hiljaa edssäni, sateen kastelemana. Viimeinen kappale on repaleinen ja teksti on tuhriintunutta.
En pidä lauseista, joista saan selvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti